|
Oi, Jyskyjärvi
Oi, Jyskyjärvi
kylistä Vienan sielukkain
Rautatiaran sielulleni
rakkaudeksi annoit
Sylissäsi sielu lepäsi
Kuuli korva huokauksen tuulen
se soitti lupaa unohduksen
Sylissäsi silmä näki
kaikki värit sateenkaaren
Kauneuden maanpäällisen
Kylän kantava voima
Äiti, Nainen Vienan
vanha vahva
ethän suutele seiniä hyvästiksi
Kasvata tyttäresi sieluksi Vienan
Anne
Hyvä bussikuski
(Tsastuska)
Lauri Möttö, kun se on niin hyvä bussikuski,
korjaa kaikki bussin viat vaik’ hiki otsaan puski.
Kun hän fiksaa bussin kuntoon kaikki vaatteet mustuu.
Hänet viedään pesulaan, vaik’ kaikki vaatteet kastuu.
Tuuli kuivas Mötön vaatteet keikkuvalla narulla.
Puhdas paita hyvä paita astella on kadulla.
Benita 12v ja Heidi
Hyttys-tsastuska
Pysäyttipä Lauri bussin metsän laitamille,
jotta pääsis matkustajat bisnesasioille.
Miehet vasen, naiset oikee kuului eestä huudahdus.
Kohta osui joukon kasvoille raittiin ilman tuulahdus.
Mikäs siinä männyn juurella
puskassa kyykkiessä
mut on touhusta riemu kaukana
hyttysten hyökätessä.
Sieltä täältä kuului kiljahdus ”Aijaiai, ne puree!”
Moni palaa bussille ja pahkuraista kättään suree.
Oiskin tästä kiva päästä bussin sisään turvaan,
hyttyset kun surajavat uhkaavasti korvaan.
Mut mitä vielä! Bussissahan on niillä iso pesä!
Ei voi mitään, tällainen on Vienan Karjalan kesä.
Siiri Hirsiaho 12v
Petrin Jippo
Kuopion Sotkasta Petri polkupyörän osti,
sen sitten Lauri Möttö linja-autoon nosti.
Jyskyjärvellä sitten pahvilaatikko avattiin
ja nopsa nopsasti kokoon kasattiin.
Niinpä sillä Petri tullessa illan
vauhdilla polki yli riippusillan.
Kun matkamme jatkui Petri pyörän kokoon taittoi
ja Lauri sen linjurin lastiruumaan laittoi.
Kalevalassa se taas esiin nostettiin
ja vauhdilla sillä taas poljettiin.
Vaan siten koitti suuri suru ja hoppu -
tässäkö onkin Jippomme karmea loppu?
Museon pihaan sen unohdimme,
ikiajoiksiko pyörämme kadotimme?
Vaan sitten toi kohtalo apuun Uhtuan mummun,
poimi Jipon talteen luota kukkakummun.
Iloisin mielin paluumatkamme alkaa,
Laurikin meille komealla äänellä laulaa.
Tie on huono, linjuri pomppii jumpun jumpun,
hattuhyllystä joku saa päähänsä pyörän pumpun.
Rautavaara lainatakseni: -Tämä tarina on tosi
Heikki Riutta-aho
Uhtuan passipoliisi
Katsoo kaunis kaurissilmä,
venäläinen virkailija,
passintutkija tulijaa.
Nostaa silmät lyyrilliset
kohti tiskin toista puolta,
jossa seisovi turisti,
odottavi outo herra.
Katsoo jälleen kuvapuolta,
vertaa mieheen empivästi.
Onko miekkonen maahan tullut
asialla oikealla,
vaiko vaarana Venäjän,
vahingoksi valtiolle.
Päättää sitten kaunis neito
kuulustelun kunniaksi
hartahasti harkittuaan
luvan luovuttaa hänelle -
sai taas passinsa turisti.
Arma-Sisko Mattila
VARTIUKSEN (HUUME-)
KOIRANÄYTTELY
Vartiuksen valtatiellä
nyt tullissa tukalassa
passi jonossa pahimmassa
tutkitaan meidät huolella
venäjän vallan puolella
Terrieri terhakka
hurja hurtta huumekoira
takku turkki takiainen
halusi hieman harjoitella
meitä tarkkaan tutkiskella
Penkit penkoi bussistamme
linjurimme ruumaan ryömi
sisään syvälle sukelsi
veti vainut kasseistamme
tutki leimat passeistamme
Tulli toinen suomen puolen
toimisto iso isänmaamme
täälläkin on komia koira
muotovalio mahtava
jospa hänkin nuuhkis tämäntästä
päästäis meidät pälkähästä
Boris koira kotomaamme
laiska labradorinnoutaja
koira kaiken oppinut
työnsä arvon täysin tietää
tämä täytyy meidän sietää
siispä luokse laiskan koiran
kassit kaikki kannamme
ettei tartte arvon herran
hellesäässä hypähdellä
pölyssä bussin tahria turkkia
kuumuudessa nuuhkia nurkkia.
Heikki Riutta-aho
Katson auton ikkunasta
Katson auton ikkunasta
kuoppaisella soratiellä:
metsä juoksee rinnallani,
kerallani kelohongat
soitten synkissä vesissä.
Metsälammet tummin kalvoin
jäävät taakseni ajossa.
Sinne jäävät myöskin aukot
puuttomat ja lohduttomat,
metsän rintahan kolotut,
tahi laajaksi hakatut
tuhotöinä metsäherrain.
Ikihongat, jättikuuset,
erämaiden hallitsijat
ovat aikain vaihtuessa
tulleet kauppatavaraksi,
IKEA:n ikihyväksi,
kaapeiksi ja piirongeiksi,
joita ostaa kansa ahne,
kotiin rahtaa laatikoissa.
Niissä laudat, ruuvit, pultit,
joista huonekalut kasaa
- IKEAta viimein manaa.
Arma Mattila
Karjalainen vieraanvara
Kinnermäen kunnahilla
hetekassa hetkuttelin
höyhensaaren heinikolla
hellän unen uumenissa.
Aamusella, auterella
alla taivon karjalaisen
uuven pirtin pöyvän päässä
kaurapuuroa mutustin,
tsajut päälle särpielin,
piiraat parhaat popsiskelin,
medet maistelin makoisat.
Lismajärven lattialla,
laudoilla levehiöillä
lepäsi leveesti lauma,
laveasti lötkötteli,
läskit lautojen lomassa,
luiset lonkat lauvan päällä.
Koittehessa uuven aamun,
aurinkoisen auvetessa
vintiltä alas kapusin,
koivillani kompuroitsin.
Kuvetta kovin kolotti,
selkäpiitä särkieli.
Leivänpalalla lepytin
vaikeroivaa vatsoani.
Tattarilla tainnuttelin
Suolen mutkasta murinat.
Tarja Pihlajisto Aunuksessa. |
Vienan matka maaliskuussa 2011
Petri meille kyydin antoi,
kohti Karjalaa kuletti.
Polleena poika posotti
tuunatulla mersullansa.
Monen harteilla viritys,
kesken vielä viimeistely.
Testimatka mainiosti
selvitti monet asiat.
Joukahainen ladallansa
kahva eellä polanteissa.
Silmät takaraivos kulki
aatteli kait tyttöänsä.
Toinen vastahan tulevi
pelti kummankin kolosi.
Tukoksen tekivät tielle,
väistöpaikan mahdottoman.
Petri ympär' auton käänsi
selvitti uran kapean.
Boroin kylää kuvasimme
käytimme ajan hyväksi.
Valmisti kylyn Nikolai,
veet kantoi, kylyn porotti.
Notkuvan stolan Tamara
useasti meille laittoi.
Aamu auringon kuvasin
päivän nousevan kajossa.
Suuret hiihtokisat alkoi
kaikki ”sell'ällä” (ladulla) kisaili,
kukin ”paikkansa” tavoitti,
sijansa tason mukaisen.
Palkinto stola mahtava
rinnalle renikat antoi.
Pakkanen pani pariston,
kamerasta virta loppui.
Kapulasta akku istui,
vehkeestä voima väheni.
Aurinko meitä mainosti
pintaa lämmitti läheltä.
matkasta kiitoksen haluan
kaikille jakaa toistekkin.
Tarmo Aalto
Alfin keittiössä
Pahat on tytöt pöydän päässä,
vajavaiset vatsaltansa.
Kaksi puurokauhallista
liikaa litteille likoille.
"Syökää kaikki!" kuului käsky.
Armoa ei Alfi anna,
lisää lappaa lautaselle.
Vaikeroivat suolet soukat.
Apu löytyi pinnan alta:
lattia on lintallansa,
keitot kippasi katala.
Pöytä vino, puutteellinen,
pieniruokaisen pelastus?
Raili Tähtivyö
Vedenpaisumus
Lauloi meille Ilmi-muori
surusilmä sävelteli
virret vienot vieretteli,
kanssa kertoi ja pakisi,
turistit tuhmat kun kyseli.
Siitä lauloi Ilmi-muori,
miten ennen elettihin.
Sydämestä soinnut nousi,
silmät kuulijan sumeni.
Veet ne vieri poskipäille,
siitä paian rinnukselle,
siitä lattian rakohon
taikka ulos uksen alta.
Tuli tuosta suuret tulvat,
joet läksi juoksemahan,
kaiken allensa upotti.
Sinne hukkui pienet huolet
sekä surut suuremmatkin.
Sotakirveet suohon sortui,
vesi nieli vetypommit.
Paula Tikkanen
Nikonistin yötouhut
Iltasella itkeskeli
tuskissansa torkahteli.
Miksi laine liplattelee,
miksei lakkaa myrskyn mylve?
Kamera kovin kalisi,
aamuyöstä aivasteli,
kylmästä tupa tärisi.
Siitä karkasi kamera.
Riensi onnekas ojalle,
löysi maisemat makeat,
kuva kortille kipusi,
sata otti seuraksensa.
Miehet torkkui, nukkui naiset,
minäpä kuvat keräsin,
kameralla kaunihilla,
putkella parahimmalla.
Aamusella ammentelin,
kuviani tutkiskelin.
Toiset turtana tutisi,
puhisi povella käärme.
Kalevi Koskela
VIENA
Aina synkemmät salosi
Aina korpesi kovemmat
leveämmät lettomaasi
Niittyvillasi vilummat
Milloin tiellä mittavalla
Mäennousu männikössä
Kummulle kumisevalle
Avarammalle alalle
Että silmäni näkisi
Hopeammat hongikkosi
Koreammat koivikkosi
Näen viimein kuin näenkin
tosiksi toki uneni
Kun keksin Kemijokesi
Lumoavan Luojan lahjan
Tulijata tervehtivät
Heti tuttavat tupasi
Kuvastuvat kukkasina
Virran kalvossa koreat
Siinä Viena siinä viesti
Siinä kaiho karjalainen
Siinä laulu laantumatta
Ihme etsijän edessä.
Urpo Nuorva 2.7.2008
Kaukana Karjalan teillä
Kaukana Karjalan teillä
alkoi piipitys meillä.
Auto täynnä pussukoita
hyllyt notkui nyssyköitä.
Kännykkäänsä kaikki etsi
siitä alkoi aimo stressi.
Meni vartti, meni toinen
yhä jatkui melu moinen.
Lauri nousi tuolistansa
halus päästä huolistansa.
Katsoi auton vatsaan suureen
muttei päässyt pahan juureen.
Sitten heräs haaveistansa
eräs rouva kauhuissansa.
Nyssykästänsä jaloista
löysi pienen kännykkänsä.
Kaija Burgunder 29.6.2008
Kohti Paanajärven kylää 28.6. 2003
(+8C, koillistuuli, ajoittaista sadetta..)
Vettä viskoo taivaankansi,
liukkahasti pilvet liikkuu.
Jyskyjärven tervalaita
Vienan virran myötä kiikkuu.
Tuulta vasten nousee nokka,
pärskyy keula, kuohuu kokka.
Kylmä tarttuu takin suusta,
vilu kiskoo lonkkaluusta.
Voi, ei meitä pouta lelli,
lämpöaalto hoivaa, helli.
Turkin polven päälle heitän.
Nuotiolla tsajut keitän.
Hampaat haukkaan kiinni tiukkaan,
huulet kierrän virnuun niukkaan:
tästä vielä riimin rustaan,
runorimpsun riipustelen!...
Nimim. Sirkku Sievonen
Ei runo väkisin synny
Ei runo väkisin synny
värssy vaivalla vääntäen
Vienan teillä pomppimalla
takapuolta hieromalla.
Aukenipa Jyskyjärvi
Vienan kylä kaunokainen
siitä puhkes runosuoni
värssy pinnalle pulahti.
Anna-Liisa Halonen |
