Pikkukanin jouluaatto

 

 

Onpa kova pakkanen!
Pikkukani hytisten
istuu yksin kolossaan
kalistellen hampaitaan.

 

Jouluilta hämärtää.
Kani tielle tähyää.
”Kunpa joku peiton tois,
silloin vilu kaikkois pois”

 

Nytpä kuuluu hyrinää.
Pukki ohi pyyhältää.
Kuorma-auton lavalla
on tonttuja ja lahjoja.

 

Vastatuuli yllättää:
tonttulakin lennättää
pikkukanin kolon luo,
väriläiskän lumeen tuo.

 

Kani siitä riemastuu.
Hymyyn vääntyy ristisuu.
Kohta lakki lämpöinen
suojassa on kolosen.

 

Siellä kodin rauhassa
istuu kani lakissa.
Tyytyväisen oloinen
on nyt pupu poloinen.

 

Arma Mattila 2010